OIVA TOIKKA Tervetuloa tutustumaan Oiva Toikan monipuoliseen tuotantoon. Sivusto täydentää Designmuseon näyttelyä Oiva Toikka – 50 vuotta oivalluksia ja sen yhteydessä julkaistua kirjaa (2010). OIVA TOIKKA Oiva Toikka (s. 1931) palkattiin vastavalmistuneena keraamikkona Arabiaan vuonna 1957. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen siirtyi kuvaamataidon opettajaksi Sodankylään ja Helsingin normaalilyseoon. Hänet kiinnitettiin Nuutajärven lasiin vuonna 1963. Siitä lähtien hän on työskennellyt lasin parissa suunnitellen suosituksi tulleita lasisarjoja ja uniikkiteoksia. Hänen taiteellinen toimintansa kattaa myös lavastuksen ja pukusuunnittelun sekä muoviset sisustuselementit. KÄYTTÖESINEET Oiva Toikka aloitti Nuutajärven suunnittelijana 1963, ja seuraavat vuosikymmenet muotoutuivat hedelmälliseksi ajaksi kaupallisten käyttöesineiden suunnittelulle. 1960-luvulla tuotantoon aiheutti muutospaineita sekä studiolasiliikkeen uudet, esteettiset vaatimukset että tuontirajoitusten poistuminen Suomesta 1960, mikä avasi väylän ulkomaalaiselle tavaraliikenteelle. Kaupallisia menestyksiä Toikan suunnittelemista lasistoista olivat helmikoristeinen Kastehelmi ja kukkaisaiheinen Flora. Toikan koristelutyyli sopi erinomaisesti puristelasin ja kiinnipuhalletun lasin tekemiseen. Ajan pop-taide ja hippiliike siirtyivät Toikan käsissä suomalaisen muotoilun piiriin. Monet Toikan suunnittelemista käyttöesineistä poikkeavat perinteisestä suomalaisen muotoilun puhdaslinjaisesta puritanismista. Vastauksena tuontitavaroiden tiukentamaan kilpailuun Toikka suunnitteli Fauna-astiaston, jonka kuvat ammentavat tarinansa suoraan luonnosta. Luontoaihe oli käytössä myös Nuutajärven kaikkien aikojen laajimmassa astiasarjassa Pionissa. Sarjan perusidea oli kolme lautasta, joissa kuvattiin avautuvaa kukkaa. Laajalti tunnettu on myös Toikan suunnittelema Krouvi-tuoppi. Vuosina 1971–1977 Nuutajärven lasi markkinoitiin strategisista syistä Arabia tuotemerkillä. Samaan aikaan uniikkilasia alettiin markkinoida taidelasina. Monet Toikan 1980-luvun lasistoista, kuten Paletti, Tieva ja Vaskooli, olivat toteutettuja puolittain uniikkilasituotannon menetelmillä. Ensimmäisen Iittala-Nuutajärven uutuuslasiston Full Moonin Toikka suunnitteli vuonna 1993. Arabian suunnittelijat toteuttivat malleja myös Nuutajärvelle. Oiva Toikka suunnitteli ensimmäisen Nuutajärven lasitehtaan sarjatuotantoon otetun lasiesineensä ollessaan muotoilijana Arabialla vuonna 1957. Nuutajärven lasituotteet on jaettu kahteen pääryhmään tuotenumeroinnissa: talouslasiin ja taideteollisuustuotteisiin. KORISTE-ESINEET, UNIIKIT TEOKSET ”Jouduin Nuutajärvelle, kun Kaj Franck ja Saara Hopea halusivat opiskelijoita kokeilemaan lasia. Kuten usein käy ensimmäinen kokemus jää evääksi, vieläkin jankkaan samoja muotoja. Lasinpuhaltajien kanssa täytyy tehdä nopeita päätöksiä hyttityöskentelyn yhteydessä.” Teollisuuden tarjoamat puitteet, ammattitaitoinen työvoima ovat olleet keskeisiä tekijöitä taiteellisen työskentelyn edellytyksenä. Toikka ei ole itse puhaltanut esineitään, vaan on luottanut puhaltajien ja teknikoiden ammattitaitoon. Tämä oli tyypillinen työskentelytapa kaikilla Pohjoismaisilla lasitehtailla. Ensimmäisessä lasinäyttelyssä vuonna 1963 olivat esillä Oiva Toikan Kurkkupurkit, suurikokoiset ja leveäjalkaiset maljat. Näyttelyn jälkeen Toikka teki valkoisesta lasista jalattomia kurkkupurkkeja. Nämä olivat hänen suunnittelemiaan ensimmäisiä taidelasiesineitä. Uniikkiesineisiin tehtiin lisää kokeiluja sarjatuotannon rinnalla sitä mukaa, kun tietämys lasista materiaalina lisääntyi. Maljakoiden OT 13 ja OT 14 väririnnastusten pohjalta hän kehitteli Bambut, sekä karamelliset väriyhdistelmät että timanttikaiverretut, kuvioidut versiot. Vastakohta näille olivat Hirviöt, vapaasti polveilevat ja pinnaltaan epätasaiset lasiveistokset. Lollipopeissa Toikka yhdisti kirkkaaseen lasiin eri värejä, tekniikkana oli paperipainoista tuttu aloituksen päälle kokoaminen. Kirkkaita värejä käytettiin myös Pampula-maljakoissa ja maljoissa, joissa maljaosissa käytettiin päävärejä ja lehti- ja pallokoristeissa murrettuja pastellisävyjä. Ideana yhdistyivät töiden hulluttelevan helppo lähestyttävyys ja kantaaottavuus. Tikkukaramellin muoto korostui myös uniikeissa veistoksissa, kuten Saaren kuvajainen ja Lollipop Isle, joissa leikiteltiin lasin läpikuultavuudelta ja optisuudella. Vuodesta 1969 tehdyt muottiin puhalletut Lake Palace -moduulityöt olivat alkusoittoa Toikan myöhemmässä tuotannossa korostuneelle ajattelutavalle, että kappaleista rakentamalla saadaan aikaan uusia muotoja, variaatioita. 1970-luvun alun vapaasti puhalletusta ja valetusta lasista valmistetut Lasimetsä ja Poroerotus ovat karamellimuodon kehittelyä eteenpäin. Nuutajärvelllä Toikka teki sekä signeerattuja, rajoitettuja taidelasisarjoja että uniikkitöitä 1980-luvun alusta. Tekniikoina käytettiin monipuolisesti filigraania, lasilankakoristelua ja kuviolysterointia. Toinen piirre 1980-luvun tuotannossa on jalustan ottaminen osaksi teosta, jolloin koko työ on esitetty kuin teatterilavalla. Lähempi tarkastelu avaa katsojalle uusia yksityiskohtia ja monitasoisia tarinakudelmia, tehden Toikan teoksista lasiveistoksia. Esimerkeistä käyvät Troijan sota, jalustalle nostettu marssivien käyttötavarasotilaiden vinksahtanut teurastusjoukkio valkoisen lasin virtaan ja surrealistiseen rauhattomuuteen ikuistettuna tai Les Miserables katutaiteen keinoin rikkoutuneiden esineiden ja graffiti-pintojen kautta. Grafiikan keinoilla lasille toteutettua ilmaisua Toikka kokeili 1980-luvun puolivälin hiekkapuhallettujen lasipaneelien kaiverruksissa. Vastaavasti näyttämötaide siirtyi Toikan teoksissa lasin maailmaan vuoden 1987 Näyttämökuvia-teoksissa, joissa hän tarkastelee teatteritekniikan minimalistisia ratkaisuja. Kansalainen -sarjan naamiot taas keskustelevat teatteritaiteen tragedian ja komedian hahmojen kautta. 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun poliittiset murrokset näkyvät Toikan vaaleanpunaisella ja kermanvärisellä marmorilasilla toteutetuissa töissä, joissa hän ruotii amerikkalaista elämäntyyliä ja neuvostokommunismin hiipumista hyvin vähäeleisesti. 2000-luvulla yhdessä Nuutajärven lasinpuhaltajien kanssa toteutetteujen Lollipop-veistosten tekniikka sekä filigraani- ja paperipainotekniikkaa yhdistelevät teokset kuvastavat Toikan uniikkia tuotantoa. Samoin hän on tuonut kuutioveistoksissaan koristeen lähemmäksi esineen pintaa ja jättänyt kirkkaan lasin käytön minimiin. LINNUT ”Lintuja toivotaan ja välillä niihin kyllästyy, mutta sitten taas innostuu. Ei ole tullut tunnetta, että toistaisin itseäni. En halua olla lintumies, enkä omia lintuja. En ole lintua keksinyt. Hytissä on huono akustiikka. Joku voi kuulla väärin esimerkiksi värijauheiden järjestyksen, tehdään virhe, mutta syntyykin niin sanottu onnellinen erehdys. Lasia puhallettaessa on vain olennaiset liikkeet, kuin upea koreografia.” Pro arte -kokoelmassa saivat alkunsa monet linnut, joista ensimmäinen oli Sieppo vuonna 1971. Sarjatuotantoon linnut otettiin 1981. Menetelmä toimii siten, että linnun ruumis muovataan kaulan toimiessa kontaktipisteenä puhalluspilliin. Rosoinen pinta katkaisun jäljiltä peitetään kuumalla lasilla, josta muotoiltiin linnun pää ja nokka. KUUTIOT ”Niitä on mukava tehdä ja rakennella kokonaisuuksia. Kuutio on lasinpuhaltajan puhdetyö, vastaa entisaikojen paperipainoja. Se on kooltaan sopivan harmiton. Puhaltaja alkaa sisimmästä kuviosta, sitä sitten härnätään ja nypitään ja lopuksi hiotaan.” Ensimmäinen vuosikuutio valmistettiin vuonna 1977. Herkät, rehevät ja eksoottiset kuva-aiheet toteutettiin paperipainotekniikalla. Vastaavia kuutiomalleja Toikka oli käyttänyt jo 1964 suunnittelemiensa Elefantti koriste-esineiden suunnittelussa. Kuutiot ovat olleet kaupallinen menestys.		Kastehelmi 1964-1988. Kuva Rauno Träskelin Flora 1966-1991. Kuva Rauno Träskelin Fauna 1970-1984. Kuva Rauno Träskelin Pioni 1975-1999, 2000, 2001. Kuva Rauno Träskelin Bambut 1966. Kuva Rauno Träskelin Lollipop 1968. Kuva Rauno Träskelin Pampula 1968. Kuva Rauno Träskelin Saaren kuvajainen 1972. Kuva Rauno Träskelin Troijan sota 1987. Kuva Rauno Träskelin Talviparaati 1995. Kuva Rauno Träskelin Siepot 1971-1978. Kuva Indav Pilvikana 1997. Kuva Indav Korpikäki 2003. Kuva Indav Vuosikuutio 1977. Kuva Wärtsilä Foto Vuosikuutio 1995. Kuva Indav